Muutaman vuoden tauon jälkeen pakkauduimme taas koko kööri autoon ja lähdimme tutkimaan maailmaa. Matka suuntautuu tällä kertaa Norjaan, koska kesäloman pituus ja muut kesäohjelmat eivät sallineet alkuperäistä ideaa körötellä Portugaliin asti. Työjuhtana toimii Mach e, onhan Norja sähköautojen luvattu valtakunta.

Tutkailimme kotona Norjan karttaa ja koska kukaan ei ollut vielä käynyt Etelä-Norjassa, sinne siis päätimme sännätä. Pohjois-Norja ja Lofootit on jo koluttu, mutta esim. Oslossa ei ole vielä käyty. Laivalla Stogikseen ja siitä muutaman tunnin ajo Ruotsin poikki vaikutti selkeältä suunnalta. Buukkasimme muutamaksi ensimmäiseksi yöksi paikat AirBnB:n kautta. Palvelulla on helppo asettaa esim. hinta- ja palvelutasosuodattimia ja tiirailla sitten paikkoja kartalta, joka auttaa hahmottamaan järkeviä päivämatkoja. Kuten kaikki tietävät, Norja on suhteellisen kallis maa, emmekä halunneet joutua tilanteeseen, jossa joudumme päättämään joko neljänsadan euron hotelliyön tai kuuden tunnin ajomatkan väliltä. Norjasta löytyy kohtuullisen hintaisiakin paikkoja, jos pystyy hieman liikahtamaan kalleimmilta paikoilta. Tämän enempää emme kuitenkaan matkaamme tyypilliseen tapaamme suunnitelleet, vaan lähdimme liikenteeseen katsoen mitä tulevaisuus eteen tuo.

Maanantaina 26. kesäkuuta ryntäilimme sitten vielä ympäri pk-seutua etsien viimeisiä tavaroita ja katsastustoimistoa, josta saisi rekisteriotteen teknisen osan mukaan. Tökkäsimme Tukholman naviin ja ajoimme Turkuun lataamaan akut täyteen ja odottelemaan laivan lähtöä. Lähdön lähestyessä suhasimme sitten vielä Naantalin satamaan, jossa hetken hölmisteltyämme ajoimme takaisin Turun satamaan. Aina ei kannata luottaa naviin.

Laiva lähti 20.55 ja saimme lähes keulapaikan autolle laivasta. Maailman Parhaat Karkit taxfreestä ja sitten goijaamaan, herätys olisi 4.30 Suomen aikaa.

Aamulla sujahdimme ulos laivasta ja suoraan tunnelia ulos Tukholmasta. Motarit ovat Ruotsissa ihan eri laatua kuin kotona ja olimmekin hetkessä Kristenehamnissa, jossa oli tauon paikka ja ruokaostoksien lataaminen sekä auton lataus. Pohdimme mikä kaikki on kallista Norjassa ja ostimme takakontin (se vähä tila mitä siellä vielä oli) täyteen lihaa ja olutta. Koska tulevassa yöpaikassamme Oslon eteläpuolella ei olisi nähtävästi mahdollisuutta ladata autoa, löimme osoitteeksi laturin muutaman kilometriä ennen sinne saapumista. Tukholman ja Oslon välinen valtatie E18 on pääosin yksikaistaista moottoriliikennetietä, mutta ohituspaikkoja on runsaasti, joten rekkaletkojen ohi pääsee näppärästi. Jossain vaiheessa hieman ennen Norjan rajaa navi ohjasi sivutielle, josta vielä kerran sivutielle. Alla kuva kohdasta, jossa ylitimme Ruotsin ja Norjan rajan. Odotimme jotain hieman juhlallisempaa, mutta meneehän tuokin. Eipähän ollut ruuhkaa.

Syy löytyi taas navista, jossa oli asetuksena "vältä tullitiet". Aiheeseen liittyen, tilasin ennen matkaa Norjan liikennevirastosta elektronisen tunnisteen, jolla saa ajella tulliteitä ja käyttää lauttoja merkittävästi huokeammin rekisteröityneenä asiakkaana, sähköautoilijat saavat luonnollisesti vielä lisäalennukset. Tunnisteella oli muodollinen pantti, jonka saa takaisin, kun ilmoittaa asiakkuuden päättymisestä. Ylitettyämme nyt rajan liimasin tunnisteen tuulilasiin.

Palasimme valtatielle ja suhasimme sunnitellulle latauspaikalle. Vuorossa oli Päivän Virallinen Jäätelöhetki. Yöpaikamme emäntä oli ilmoittanut tulevansa töistä kotiin puoli neljän aikaan, joten pienet viivyttelyt eivät olleet ollenkaan haitaksi. Vielä pieni pyrähdys ja olimme perillä Torilin emännöimällä kotitilalla, jossa vuohet, kanit, kanat ja muut elukat vaeltelevat vapaasti vieraiden iloksi. Toril ystävällisesti upgreidasi yöpaikamme isompaan asuntoon kuin olimme varanneet. Pupujen pyöriessä jaloissa ja lasten pelatessa pöytälätkää grillasimme tulipaikalla burgerit ja kaaduimme sänkyyn. Aikainen herätys laivalta oli tehnyt tehtävänsä.