Keskiviikkona lähdimme tutkimaan Osloa. Palloilimme muutaman vaihtoehdon välillä, mutta ajattelimme, että tutustuminen Norjalaiseen kulttuuriin kannattaa sittenkin aloittaa Nasjonalmuseetista. Eiköhän siellä kerrota myös niistä viikingeistä.

Ja paskat. Koko museossa ei ollut yhtään mainintaa kulttuurista, joka satojen vuosien ajan hallitsi Skandinaviaa. Ruotsalaisesta, ranskalaisesta, hollantilaisesta ja jopa suomalaisesta kulttuurista oli paljon viittauksia. Kokonainen osasto antiikin kreikkalaisia patsasjäljennöksiä (näitä on joka ikisessä kansallismuseossa). Tullessamme ulos jäimme miettimään, onkohan norjalaista kulttuuria olemassakaan, vai onko norjalaisuus vain joukko lainauksia muista maista? Olihan siellä toki sitten Munchin Huutoa ja muita tunnettujakin teoksia.

Kävelimme helteessä vielä rantaa pitkin varsinaiselle Munch-museolle, jossa kävimme lähinnä ottamassa kuvia 11. kerroksen näköalatasanteelta. Museon edessä on uimaranta lapsille, jossa väsyneitä pikkujalkoja saattoi jäähdytellä. Tepastelimme vielä aikamme keskustassa, joka on aika kompaktin kokoinen ja varsin viihtyisä, koska autoliikenne on ohjattu pääosin maan alle (vink vink, keskustatunneli). Päivän Viralliset Jäätelöt syötyämme kipusimme takaisin autoon ja ajoimme vielä yhdeksi yöksi Torilin maatilalle, joka sijaitsee linnuntietä 10 km päässä keskustasta, mutta tietä pitkin 50 km päässä (pitää kiertää Oslonvuono). Tarkoitus oli tulla vielä seuraavana päivänä Osloon, josta jatkettaisiin eteenpäin kohti Vestfoldin ja Telemarkin maakuntaa. Alla kuvassa Ooppera ja Munch.