Lauantai-aamuna heräsimme varhain ja kömmimme autoon, määräänpäänä Falunin kaupunki Taalainmaalla. Norja sai siis lopulta jäädä taakse ja maisemat alkoivatkin loiveta tunti tunnilta, kunnes Ruotsin puolelle saavuttaessa ajettiinkin jo ihan tasaisissa peltomaisemissa. Kontrasti oli jyrkkä eiliseen iltaan, kun Norjan puolella tie kiemurteli kilometriä hipovien vuorenhuippujen lomitse.

Falunissa on Kopparbergin kuparikaivos, josta Ruotsin kuningaskunta (ja jo viikingit ennen sitä) kaivoi rikkauksia noin tuhannen vuoden ajan. Keskiajalla 2/3 koko Euroopan kuparista kaivettiin täältä. Voidaankin sanoa, että Ruotsin suurvalta-asema myöhemmillä vuosisadoilla oli täysin riippuvainen tämän kaivoksen tuottavuudesta. Pohjola olisi tänä päivänä hyvinkin erilainen paikka, jos tarinan mukaan jonkun paimentolaisen vuohi ei olisi tullut eräänä iltana kotiin sarvet Falunin okrasta värjäytyneenä. Paimentolainen seurasi mistä vuohi oli saanut värin sarviinsa ja näin kaivos löytyi. Louhinta perustui vuosisatojen ajan avolouhokseen, jossa poltettiin tulta yöt läpeensä valtavissa roihuissa ja aamulla sitten pilkottiin tulen lohkomaa kalliota. Vasta räjähdysaineiden keksimisen jälkeen joskus keskiajalla kaivos syveni kaivostunneleiksi, josta syvimmät ylettävät yli 400 metrin syvyyteen. Oli aika huikea ajatus, että ruutia ei ollut vielä keksitty, kun kaivostoiminta paikalla aloitettiin ja viimeiset louhinnat tehtiin nykyaikaisella Semtexillä 1992. Kaivoksen äärimmäisen tärkeyden vuoksi kuningaskunnan menestykselle Ruotsin (ja Norjan) kuningassuvut ovat aina käyneet kunnioittamassa paikkaa henkilökohtaisesti ja heidän nimikirjoituksensa aina 1800-luvun lopulta Ruotsin kuningasperheen nuorimpiin vuodelta 2015 löytyivät erään kaivoskammion seinästä kultakirjaimin ikuistettuna. Kuvaavaa toiminnan pitkäjänteisyydestä on alla kuvassa näkyvä kaivoskuilu, jota alettiin louhia ylhäältä alaspäin joskus 1400-luvulla ja se pääsi lopulliseen syvyyteensä 1700-luvun loppupuolella. Heittämällä parikymmentä sukupolvea ehti mennä tuotakin kairatessa.

Kaivoksen mineraaleilla on erikoinen taipumus pysäyttää biologinen hajoaminen. Iso osa kaivoksen sisällä sijaitsevista puisista tukirakennelmista on satoja vuosia vanhoja, vaikka kaikki paikat lilluvat koko ajan maan pinnalta tihkuvasta sadevedestä märkänä. Samassa luolassa, jossa kuninkaallisten kirjoitukset sijaitsivat, oli kasattu koivupölkkyjä estämään seinän romahtaminen. Kuivupölkyt näyttivät siltä, kuin ne olisi kasattu siihen eilen, vaikka ne olivat olleet siinä kolmatta vuosisataa. Edes tuohi ei ollut tummunut pölkyistä. Kaivoksesta oli myös 1800-luvulla löytynyt nuoren miehen ruumis. Koska kukaan kaivoksen työntekijöistä ei kalmaa tunnistanut, se päätettiin nostaa keskelle Falunin kaupungin toria näytille, josko joku hänet tuntisi. Ja niin vaan joku vanha eukko tunnisti nuorukaisen 42 vuotta aiemmin kadonneksi sulhokseen. Kalma ei ollut vanhennut päivääkään, eikä hänessä ollut mitään normaaleja ruumiin hajoamisen merkkejä.

Auton lataaminen Ruotsin puolella ei ollutkaan yhtä mutkatonta kuin Norjassa. Latureita oli paljon harvemmassa ja ne oikuttelivat enemmän. Sähköautoja Taalainmaalla ei juuri näykään, täällä luotetaan vielä vahvasti diesel- ja etanoli-Volvoihin. Kun olimme yöpyneet jossain Tuusulan omakotialueen ruotsalaisessa kopiossa, jouduimme ajamaan parikymmentä kilometriä takaisin, koska seuraavalle laturille Tukholman suunnalla olisi ollut hieman liikaa matkaa suhteessa auton arvioon jäljellä olevasta kantamasta, eikä senkään laturin toimivuudesta voinut mennä takuuseen. Monesti on vielä niin, että 24/7 julkiseksi merkitty laturi sijaitseekin jossain autoliikeen pihalla, jonne ei sitten porttien läpi sunnuntaina tai iltaisin pääsekään. Norjassa laturit toimivat poikkeuksetta ja niitä oli niin paljon, ettei tällaisia tarvinnut miettiä. Ruotsin päätös panostaa kaasu- ja etanoliautoihin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi saattaa näkyä tässäkin väliaikaisesti. Norjassa valtaosa autoista on jo sähköisiä, yleensä Tesla ykkösautona ja sitten joku pienempi kauppakassina. 2010-lukua vanhempia autoja näkyy Norjan puolella vain harvakseltaan.

Seuraavaksi Tukholmaan ja sieltä kotia kohti.