Viimeinen artikkeli tähän blogiin lähtee tästä. Sunnuntai-iltapäivästä kiersimme ympäri Tukholman lähiöitä etsimässä Ikean lihapullia, mutta päädyimme sittenkin libanonilaiseen ravintolaan syömään törkeän hyvää gyroa, hieman kebabin kaltaista herkkua. Lapset ovatkin syöneet ihan hyvin mitä tarjolla on, vain harvoin olemme sortuneet pitsaan tai nakkeihin, ja niilläkin kerroilla lähinnä isin houkuttelemana. Norjassa ruoka on ravintoloissa suomalaisella mittapuulla vähintäänkin arvokasta, joten ruokaa on laitettu paljon itse. Tässä mielessäkin kokonaisten huoneistojen varaaminen keittiöineen on kustannustehokasta, kun ollaan paljon liikeellä ja saapumisajat eri paikkoihin ovat joskus hieman satunnaisia. Norjassa  ruoka on kaupassa 20-50 % Suomen hintoja kalliimpaa, riippuen paljon myyntiartikkeleista ja sijainnista. Yllättävää oli, että kala oli kaupassa niin kallista, vaikka kalastus on Norja pääelinkeinoja. Kilo viljeltyä lohta pyöri 30-40 euron paikkeilla, vaikka täsmälleen saman tuotteen saa Suomesta tullit (tai miksi ikinä EU:n ja Norjan välisessä sopimuksessa näitä maksuja kutsutaankin) ja jälleenmyyjien kustannuksetkin huomioiden välillä puolella tuosta. Suurketjujen omat tuotemerkit olivat suunnilleen Suomen hinnoissa ja liha yllättäen joskus jopa halvempaa. Jauheliha taas saattoi maksaa kaksi kertaa valmiiden lihapullien verran. Bulkkiolut oli kohtuullisen hintaista, viini Alkon hinnoissa, väkevät maksoivat käden ja jalan. Ravintoloissa tai baareissa emme ymmärrettävästi tällä kertaa käyneet juopottelemassa.

Mutta siihen Tukholmaan. Menimme illaksi pyörimään Djurgårdenissa, mutta huvipuistoihin emme raaskineet enää pariksi tunniksi itseämme maksaa sisään. Djurgårdenin saari on viihtyisä puistomainen alue, jossa tönöttää kartano siellä ja toinen täällä. Niityllä kuninkaallinen riistanvartija koulutti paimenkoiriaan kaitsemaan lammaslaumaa. Sunnuntaina kaduilla oli Tukholmassa varsin rauhallista ja liikennettä keskustan alueella aika vähän. Jalankulkijoita ja lenkkeilijöitä sitäkin enemmän. Kun Päivän Virallinen Jäätelökin oli nautittu ja jalat kävelty kipeäksi, oli aika siirtyä yöpuulle, ehkä reissumme erikoisimpaan majapaikkaan. Olimme varanneet itsellemme purjeveneen eräästä Östermalmin venesatamasta. Kyllä siinä tuli tosi autenttinen ruotsalainen kulttuurielämys, kun purjelaivan kannella auringon laskiessa nautimme olutta auringon laskiessa jonnekin tulosuuntaamme.

Lokit pitivät aivan helvetinmoista mekkalaa koko yön ja heräsimme muutaman tunnin torkahtelevan piehtaroinnin jälkeen hyökätäksemme ajoissa Värtahamnenin satamaan. Joku muukin oli keksinyt saman ja jono kiemurteli moottoritien liittymään asti. Laivaan päästiin kuitenkin kommelluksitta ja tässä käytävien sohvilla torkkuessa tämä päivä on mennyt. Kävimme kuitenkin syömässä kunnolla ihan kolmen ruokarajin merimenun reissun päätökseksi ja kohtahan tämä purkki tärähtääkin jo Turun satamaan. Terve taas ja seuraaviin seikkailuihin!